19.2.2020

”Muistan vieläkin sen tunteen. Miten hirveää se on, kun ihmiset luottaa ja sitten mokaa.”

Kesätyön ensimmäinen päivä päättyi lähes traumaattisesti, juontaja Alma Hätösen laskiessa K-kaupan kassaa. Virhe opetti kerrasta yrittäjäperheessä kasvanutta nuorta naista, sillä myöhemmin kolikot kilisivät jo varmoin ottein tunnetun ruotsalaisen vaateliikkeen kassalippaaseen.

HitMix-radiokanavalla juontava ja monista tv-ohjelmista tuttu Alma, on imenyt työnteon kulttuurin jo äidinmaidossa, eikä ole koskaan karsastanut mitään työtä. Päinvastoin, Alma on kiitollinen monipuolisesta työhistoriastaan, joka on antanut perspektiiviä eri ammatteja, ihmisyyttä ja työntekoa kohtaan.

”Kaikki työ vie sua eteenpäin. Oli esimerkiksi hirveän opettavaista kun siivosin yhdistyksen kautta vähävaraisten ihmisten koteja nuorempana. Saatoin olla jonkun ihmisen ainoa sosiaalinen kontakti koko viikon aikana. Se työ oli sellainen läpikatsaus ihmisyyteen”.

Alman sanat eivät ole pelkkää sanahelinää. Kymmenvuotiaana ensimmäiset lakritsit myynyt Alma on tiennyt pienestä pitäen, että töitä pitää tehdä, mikäli haluaa olla taloudellisesti riippumaton. Isän pitämän lakritsikojun lisäksi suosikkijuontaja on toiminut myyjänä, ohjannut iltapäiväkerhoa ja siivonnut. Kaikki kokemukset ovat olleet yhtä arvokkaita ja ohjanneet uralla eteenpäin. Muotitietoinen nuori nainen kasvatettiin siihen, että uutta ostettiin lähinnä tarpeeseen. Oma raha ja talous toimivat kesätöissä hyvänä motivaattorina ajokorttia ja uusia vaatteita varten, joita ei tarvinnut tällä kertaa ostaa pelkkään tarpeeseen.

Itsensä sabotoija

Kameran eteen astuminen ei ole suinkaan ole ollut aina uraorientoituneen naisen unelma. Ohjaamisesta ja kuvaamisesta kiinnostunut Alma päätyi opiskelemaan televisio- ja radiotyötä ja haki uransa ensimmäistä radion aamutoimittajan paikkaa täysin takki auki. Paikka tuntui lähes utopistiselta, vailla mitään alan työkokemusta, mutta Alma ajatteli saavansa hakuprosessista hyvää kokemusta tulevaisuutta varten.

”Ajattelin ettei ne ikinä palkkaisi mua, mutta ilmeisesti se rotsi auki asenne olikin juuri se, miksi mut valittiin. En olisi kuitenkaan päätynyt kameran tälle puolelle, ellei mun ympärillä olisi ollut ihmisiä, jotka uskoo muhun. Aina puhutaan, että tiettyyn pisteeseen pääseminen vaatii kovaa duunia, mutta kyllä se vaatii myös onnea, oikeita ihmisiä ja sitä oikeaa hetkeä.” Alma hymähtää.

Myös nuoria Alma kannustaa hakemaan paikkoja rohkeasti ”takki auki”.

”Mä sabotoin nuorempana itse itseäni, kun en edes yrittänyt. Jos joku juttu ei onnistu, niin sitten ei, mutta tärkeintä on yrittää. On ihan ok, jos suunnitelmat muuttuu matkan varrella, kunhan uskaltaa katsoa, mitä voisi tapahtua! Elämä vie kyllä sinne, minne sen on tarkoitus viedä.”

Viime syksynä intuitio ohjasi Alman osallistumaan Selviytyjät- tv-ohjelmaan. Tunne oli niin vahva, että pettymys tuntui musertavalta naisen tiputtua saarelta ensimmäisenä. Kerkesi kulua pari kuukautta, kunnes Alman puhelin soi ja häntä pyydettiinkin juontamaan Selviytyjien erikois-ohjelmaa, yhdessä kollega Kimmo Vehviläisen kanssa. Tätä tuskin olisi tapahtunut, mikäli kisa olisi vienyt pidemmälle.

”Tuntui, että niin piti tapahtua. Mä pääsin lopulta tekemään sitä työtä mitä olin halunnut.”Alma kertoo päättäväisesti.

Sitä projektia en saanut

Aina kaikki ei mene kuten on suunnitellut. Tästä Almalla on omakohtaista kokemusta.

”Onhan se raskasta, kun haluaa jonkun proggiksen tosi kovasti ja antaa sille kaikkensa koekuvauksissa, eikä sitten tulekaan valituksi! Se pettymys on ihan valtaisa ja sitä alkaa kyseenalaistaa helposti itseään ja omaa osaamistaan. Lähestulkoon sataprosenttisesti oon kuitenkin aina jälkikäteen tajunnut, että miksi siinä kävi kuten kävi.”

Alma tietää, ettei mikään tapahdu sormia napauttamalla. Pitkäjänteisyys on toiminut juontajan avainsanana, sillä vaati kahdeksan vuotta alan töitä, ennen kuin haave televisio produktiosta tuotti tulosta.

”Koen, että oon tosi etuoikeutettu kun saan työkseni höpistä. Kaikki työt ovat vieneet mua eteenpäin kohti tätä pistettä, jossa nyt olen. Muistan kun koulussa, meidän media-alan opettaja kertoi että oli ennen työtään mediakentällä toiminut taksikuskina ja ajatellut, ettei siitä olisi ikinä hänelle mitään hyötyä. Kuitenkin se paikallistuntemus mitä ajaminen oli hänelle tuonut, osoittautui myöhemmin media-alan tehtävässä kullan arvoiseksi. Se tarina on iskostunut mun mieleen. ”

Kuva: Petri Aho

Teksti: Riikka Hautala