Vastuullinen kesäduuni-blogiteksti työn merkityksellisyydestä. Kuva: iStock

Pari ajatusta merkityksellisestä kesätyöstä

Muistatko vielä ensimmäisen kesätyösi?  Muistatko myös, miltä sinusta tuntui, kun sait ihka ensimmäistä kertaa palkkaa? Minun ensimmäinen kesätyöni oli museoapulaisena toimiminen kotipaikkakuntani paikallismuseossa. Työnkuvaan kuului muun muassa museo-oppaan tehtäviä ja museon kokoelmiin lahjoitettujen uusien esineiden luettelointia. Opin paljon kotipaikkakuntani paikallishistoriasta ja olin innoissani siitä, että sain tehdä työtä, josta maksetaan palkkaa. Ensimmäistä palkkalaskelmaanikin ihastelin vähintään kymmenen minuuttia.

Ensimmäisessä kesätyössään, esimerkiksi 15-vuotiaana, merkittävin asia nuorille on raha. He ovat onnellisia siitä, että he saavat tekemästään työstä palkaksi rahaa, joka on täysin heidän omaansa. Tämän alkuvaiheen jälkeen, varsinkin jos he jatkavat työskentelyä samassa työpaikassa seuraavanakin kesänä, nuorten huomio kiinnittyy rahasta muihin tekijöihin: työn merkityksellisyyteen ja mielekkyyteen. Miten heitä työyhteisössä kohdellaan ja annetaanko heille tilaa olla aidosti osa työyhteisöä? Mitä he pääsevät kesätyössään tekemään ja mitä he saavat kesätyöstään irti?

Museourani jälkeen olen työskennellyt useiden vuosien ajan kesätoimittajana kotipaikkakuntani paikallislehdessä. Molemmat kesätyökokemukset ovat olleet erittäin arvokkaita, mutta erityisesti kesätoimittajan työssä olen ajan kuluessa ja korkeakouluopintojen edetessä ryhtynyt pohtimaan enemmän työn antia ja sisältöjä.

Luottamus on merkityksellisyyden kivijalka

Merkityksellisyys ja mielekkyys ovat trendisanoja, joita nuoret kesätöitä etsiessään aktiivisesti hakevat, mutta mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan? Työn merkityksellisyys on monesti yksilöllinen kokemus, joka saattaa vaihdella henkilön ja tämän elämäntilanteen mukaan. Sitä voi kuitenkin tarkastella laajana kokonaisuutena, joka muodostuu kolmesta perusosasta: työn sisällöstä, työn tuloksesta ja kehittymisestä työntekijänä.  Nuorten toivoma merkityksellisyys tarkoittaa siis sitä, että heidän antamallaan panoksella on selkeä merkitys, jonka organisaatio myös tunnustaa. Tämän lisäksi nuoret haluavat päästä oppimaan uutta ja kehittymään tasaisesti työntekijänä.

Haastavuudeltaan toistuvasti samantasoiset ja samankaltaiset tehtävät voivat herättää kesätyöntekijässä tunteen siitä, että hänen kykyihinsä ei luoteta. Kun työt kiertävät aina samaa kehää ja noudattavat samaa kaavaa, nuori ei koe pääsevänsä osoittamaan kykyjään ja haastamaan itseään. Ja tuo kokemus osaltaan tekee kesätyöstä hänelle merkityksettömämpää.

Omassa työssäni kesätoimittajana tämä voisi näkyä siten, ettei minun itse annettaisi ehdottaa, ideoida tai kehitellä jutunaiheita lehteen, vaan esimieheni ilmoittaisi minulle aina, mihin seuraavaksi menen jutunteolle ja mistä aiheista tai tapahtumista kirjoitan. En siis pääsisi toteuttamaan itseäni, hyödyntämään luovuuttani tai kekseliäisyyttäni ja siten näyttämään esimiehelleni tai muulle toimitukselle kaikkea potentiaaliani.

Todellisuudessa luottamusta minun ja työnantajani välillä on kuitenkin ollut niin paljon, että olen päässyt kesätoimittajavuosieni aikana ideoimaan ja toteuttamaan omia juttusarjojani eri teemoista ja päässyt päivittäin kehittelemään yhä uusia jutunaiheita lehteen. Olen myös tiennyt varhaisessa vaiheessa, että jatkan samassa työssä myös tulevana kesänä. Tämä on mahdollistanut sen, että olen pystynyt ideoimaan uusia jutunaiheita tai juttusarjoja kesää varten. Valmistautumisestani ei ole ollut hyötyä ainoastaan itselleni, vaan se on ollut myös työnantajan etu, sillä töihin on tullut kesän kynnyksellä jo valmiiksi hyvin motivoitunut työntekijä.

Virheistä oppii – jos se sallitaan

Merkitykselliseen työhön sisältyy luottamuksen ohella myös mahdollisuus epäonnistua. Kun työntekijälle sallitaan myös epäonnistumisen mahdollisuus, hän kokee työstään vähemmän stressiä, oppii enemmän ja hänen työnsä tulokset ovat siten myös parempia.  Kun työssään voi epäonnistua, työntekijä ei vain pelaa varman päälle, vaan rimakin asetetaan aina lähtökohtaisesti korkeammalle.

Epäonnistuminen, sen käsitteleminen ja virheistään oppiminen ovat olleet arvokkaita kokemuksia kesätoimittajana. Toimittajan työ on aina julkista, joten kaikki virheetkin ovat julkisia. Selityksille ei ole varaa, eikä epäonnistumisiaan pysty piilottamaan.

Vuosien varrella minäkin olen epäonnistunut ja muutamia oikaisuja on julkaistu. Olen kantanut vastuun tekemistäni virheistä, keskustellut niistä esimiehen kanssa, ottanut opikseni ja jatkanut työtäni entistä tarkempana. Olen kokenut työssäni lukuisia isoja ja pienempiä onnistumisia, mutta epäonnistumiset ovat mielestäni olleet nuorelle kesätoimittajalle kasvattavimpia kokemuksia, sillä ne ovat koulineet siihen, miten kannetaan vastuu omista virheistään ilman selityksiä ja työntämättä päätään pensaaseen.

Ruoki intoa ja hyödynnä potentiaali

Olennaista työn merkityksellisyydessä on myös se, miten organisaatiossa tartutaan nuorten työntekijöiden ideoihin ja lähdetään hyödyntämään niitä. Valmistumisen kynnyksellä olevilla korkeakoulutetuilla nuorilla ei kenties ole samanlaista kokemuksen tuomaa asiantuntijuutta kuin vaikkapa 15 vuotta alalla työskenneillä, mutta heidän ideansa oman työtehtävänsä tai koko organisaation kehittämiseen voivat olla aivan yhtä hyviä. Mikäli näihin ideoihin ei tartuta tai ideoinnille ei anneta mahdollisuutta, jää organisaatioissa uusien kehityssuuntien lisäksi hyödyntämättä merkittävä potentiaali, mikä vaikuttaa nuoren kokemukseen työn mielekkyydestä ja työssä viihtymisestä sekä mahdollisesti siihen, tuleeko hän jatkamaan työskentelyä kyseisessä organisaatiossa.

Ikään ja työkokemukseen katsomatta jokainen haluaa, että työtehtävistä jää niiden päättyessä jotain käteen. Yleensä se on kokemus siitä, miten pääsi itse kehittymään työntekijänä ja kehittämään samalla myös työyhteisöä.

Olen itse tehnyt kesätöitä samassa sanomalehdessä 19-vuotiaasta asti. Moni opiskelukaveri on vuosien varrella ihmetellyt, miksi olen palannut joka kesä samaan työpaikkaan. Miksi en ole vaihtanut paikallislehteä isompaan maakunnalliseen tai valtakunnalliseen julkaisuun? Minulle selitys on yksikertainen. Tässä nimenomaisessa työyhteisössä olen saanut mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseäni jatkuvasti. Minulle on myös annettu vuosien varrella tasaisesti yhä enemmän vastuuta lehden toteutuksen suhteen. Se on vaikuttanut sekä työn mielekkyyteen että merkityksellisyyteen ja vahvistanut kokemustani siitä, että minuun luotetaan työntekijänä ja että olen tärkeä osa työyhteisöä.

Kaiken kaikkiaan, kun mietitään työn merkityksellisyyttä, kyse on omasta mielestäni aina siitä, että mietitään, miten saadaan luotua sellaiset olosuhteet, että työntekijä haluaaa panna parastaan ja ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen sekä näyttää kaiken sen, mihin hän pystyy.

Riikka Rintala
Kirjoittaja Akavan opiskelijoiden opiskelijaneuvoston jäsen ja opettajaopiskelija Jyväskylän yliopistosta.

Ajankohtaista