27.5.2015

filosofian_akatemia-joonas

27.5.2015

Kesällä 2003 historiankirjoihin on kirjattuna ensimmäinen kesätyöni. Sain silloin kahden kuukauden pestin paikallisen ruokakaupan hyllyjen väliin. Se oli ehdottomasti suurin saavutukseni siihen mennessä. Minulle oli myös suuri kunnia pukea päälleni työnantajani ruutupaita, olla tervehtimässä asiakkaita ja takaamassa, että he löytäisivät ostoskärryihinsä tarvittavat tuotteet viikonlopun menoja varten. Sain myös olla osana yhteisöä, joka opetti minulle paljon tiimityöstä ja työnteosta, ja jossa naurua riitti.

 Työelämä ja johtaminen ovat olleet kovassa murroksessa jo tovin, eikä loppua muutokselle näy. Minulle työelämä on tosin aina näyttänyt tältä, ensimmäisestä kesätyöstä alkaen. Edustan sukupolvea, joka on tullut työelämään murroksen ollessa päällä. Työ on aina ollut minulle yhdessä tekemistä, vastuun kantamista, jatkuvaa oppimista ja muutoksessa elämistä; hauskanpitoa unohtamatta. Olen siitä onnekas, että kaikissa työyhteisöissä, joissa olen saanut olla osana, nämä elementit ovat täyttyneet.

Juteltuani kavereideni kanssa heidän työkokemuksistaan ja siitä, miten he näkevät johtamisen, huomaan, että ne eroavat täysin minun todellisuudestani. Edustan itse y-sukupolvea, tuota PlayStation-kansaa, jonka käteen kännykkä on kasvanut kiinni ja korviin juurtunut iPod. Siihen nettisukupolveen, joka on syntynyt keskelle tietotekniikan vauhdittamaa muutosta. Maailmaan, jossa Maslowin tarvehierarkian alimpaan kohtaan on lisätty yksi ylimääräinen palkki: Wi-Fi. Kuulun siihen nimenomaiseen ikäryhmään, joka saattaa pari viikkoa aikaisemmin ilmoittaa pomolle, että on ostanut liput Aasiaan ja nyt tulisi saada lomaa. Työantajat ja esimiehet, kuulostaako tutulta?

Suurin syy eriäviin kokemuksiin kavereideni kanssa on ollut se, miten esimiehet ja -naiset ovat suhtautuneet y-sukupolven edustajaan. Tiedämme, että tämä uusi verkottunut y-sukupolvi ei kaihda vallitsevien normien ja johtajuuden kyseenalaistamista. He ovat hyvin itsetietoisia siitä, mitä osaavat ja mitä haluavat. Jos ei miellytä, vaihdetaan työpaikkaa. Entinen Tiimiakatemian valmentajani sanoi, että jos Henry Ford eläisi vielä, hän pystyisi johtamaan mitä tahansa pörssiyhtiötä. Hänen mukaansa johtaminen ei ole juurikaan muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Osittain tämä pitää varmasti paikkansa. Jos näin on, en ihmettele lainkaan, miksi osalla ystävistäni on erilainen näkemys työelämästä ja johtamisesta.

LinkedInissä vastaani tuli teksti, jonka mukaan nuoren ensimmäisen työkokemus määrittää pitkälti sen, millaisena hän näkee johtajuuden. Ei siis ole yhdentekevää, kuinka kohtaamme nämä työelämän ensikertalaiset. Meillä on valtava vastuu siitä, millaisia tulevaisuuden tekijöitä meille syntyy. Tiedämme, että tulevat sukupolvet tulevat vaatimaan eri asioita työelämältä kuin aikaisemmat sukupolvet. Eikö silloin ole aika päivittää oma johtamisfilosofia vastaamaan tätä päivää?

Miten näitä nettisukupolven hurjapäitä sitten johdetaan? Vastaus on helppo: ruokkimalla ja tukemalla heidän sisäistä motivaatiotaan, olemalla läsnä ja heittäytymällä johtamiseen täysin omana itsenään. Jos et tiedä, mitä tämä tarkoittaa kohdallasi, kysy nuorelta itseltään. Hän kyllä kertoo, mitä odottaa sinulta ja kuulee mielellään myös, mitä sinä odotat häneltä.

Aurinkoa ja rakkautta,

Joonas
Kutsumuksellisen työn suurlähettiläs

 

Joonas Pesonen työskentelee Filosofian Akatemiassa sisäisen motivaation, kutsumuksellisen työn teemojen ja Sisu-juhlavuoden parissa. Yrittäjyyteen erikoistuneen Tiimiakatemia-ammattikorkeakoulun kasvattina Joonas on yrittämisen, kokeilukulttuurin ja tiimityön superosaaja. Joonaksen missio on auttaa mahdollisimman monia nuoria löytämään oma kutsumuksensa työelämässä. Joonas tekee mielellään myös juontokeikkoja, erityisesti nuorten työllistymiseen ja yrittäjyyteen liittyen. Moni muistaa Joonaksen Vastuullinen kesäduuni 2015 -kampanjan avausseminaarin juontajana.